Tulosta
Julkaistu , julkaisija

Kohtaamisen Galleriassa: tunnistatko -tunnustatko?

Opet Kohtaamisen Galleria® -lautapelin äärelläJoko Sinun koulussasi pelataan Kohtaamisen Galleria® -lautapeliä?

Kullakin ihmisellä on yksilöllinen tapansa lähestyä, prosessoida ja ottaa haltuun uusia asioita. Keskeistä on oppia tunnistamaan omaa oppimista edistävät tekijät ja tunnistaa erilaisia tapoja oppia, sillä parhaimmillaan yksilöllisyyden huomioiminen työskentely-ympäristössä ja työskentelytavoissa mahdollistaa parempiin työskentely- ja oppimistuloksiin pääsemisen. Samaan tulokseen on tultu myös monissa tutkimuksissa, joissa erilaiset testit ja pätevyystilastot osoittavat, että yksilöllisten oppimistapojen huomioiminen oppimistilanteissa johtaa pääsääntöisesti parempiin oppimistuloksiin.

Yksilöllinen lähestymistapa perustuu yksilön pyrkimykseen käyttää uusien asioiden haltuunotossa itselle luontevia tapoja toimia ja lähestyä asioita omien vahvuuksiensa näkökulmista. Kyse on siis sekä persoonallisuuteen että miellyttävyyteen perustuvasta tavasta vastaanottaa uutta tietoa.

Kohtaamisen galleria® –lautapelissä ryhmä pelaajia tutustuu sekä itseensä että toisiinsa yksilöllisten ominaisuuksien näkökulmasta. Tavoitteena on tunnistaa ja nähdä, mitkä eri tekijät vaikuttavat ja tukevat  kunkin pelaajan tapaa toimia keskittymistä vaativissa työskentely- ja oppimistilanteissa Tavoitteena on myös pohtia sitä, kuinka työskentelytila tai oppimisympäristö suunnitellaan siten, että se voi tukea mahdollisimman erilaisia tapoja työskennellä ja oppia.

Keskeistä on huomioida, että toisen yksilöllinen lähestymistapa ei ole ”parempi” tai ”huonompi” kuin toisen, se on vain erilainen. Erityisen tärkeiksi yksilöllisten tapojen tukeminen nousee niissä tilanteissa, joissa yksilön tulee keskittyä tarkasti, hän ottaa haltuun uutta tietoa tai hän pyrkii ymmärtämään, muistamaan ja yhdistämään tietokokonaisuuksia. Yksilölliset tavat toimia nousevat esiin myös tarkasteltaessa kysymyksiä missä, milloin, miten ja kenen kanssa opiskelet ja koet oppivasi parhaiten? Uuden asian oppimisessa yksilöt saattavat hyötyä hyvinkin erilaisista asioista: toiselle esimerkiksi kirkas valaistus ja hiljaisuus on keskittymisen kannalta äärimmäisen tärkeää, kun taas toinen keskittyy parhaiten hämärässä huoneessa musiikin soidessa taustalla.  Tätä oppimistyyli yksinkertaisuudessaan tarkoittaa: erilaisten yksilöiden erilaisia tapoja oppia samoja asioita.

Kohtaamisen galleria® -lautapelissä pääasiallisena taustateoriana toimii 1970 –luvulla alkunsa saanut Rita Dunnin & Ken Dunnin teoria yksilöllisistä tavoista toimia ja työskennellä. Tämä teoria sisältää viisi pääelementtiä, jotka pelissä on huomioitu värikoodein: ympäristötekijät (keltainen), emotionaaliset tekijät (vihreä), sosiaaliset tekijät (sininen), fysiologiset tekijät (vaaleanpunainen) sekä psykologiset tekijät (oranssi). Nämä elementit, yksilöstä riippuen, joko estävät tai edistävät tietojen ja taitojen vastaanottamista, säilömistä ja käyttämistä keskittymistä vaativissa oppimistilanteissa. Dunn & Dunn -teorian mukaan yksilöt opiskelevat aina tietyssä ympäristössä, jossa on läsnä erilaisia ärsykkeitä. Yksilöt reagoivat näihin ärsykkeisiin luonteenomaisesti, millä on keskeinen vaikutus oppimisen edistämiseen tai estämiseen.

Carbo, Dunn & Dunn (1986) avaavat Dunn & Dunnin mallin viiden eri elementin sisältöjä seuraavalla tavalla:

Ympäristötekijät tarkastelevat ympäröivän tilan, kuten valaistuksen, äänien, lämpötilan ja tilaan valittujen huonekalujen vaikutuksia yksilön kokemiseen. Ympäristöön liittyviä reaktioita pidetään pääosin synnynnäisinä.

Emotionaaliset tekijät kohdistavat huomion yksilön motivaatioon, työn etenemiseen ja edistämiseen sekä vastuunkantoon liittyviin toimintatapoihin. Henkilökohtaisten emootioiden syntyyn vaikuttavat keskeisesti yksilön toimintaympäristöön liittyvät tekijät.

Sosiaalisilla tekijöillä tarkoitetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen tuomia tekijöitä osana yksilön työskentelyä ja uuden oppimista – helpottaako esimerkiksi uuden oppimista asian käsittely yhdessä toisten kanssa vai koetaanko yksin opiskelu oppimisen kannalta mielekkäämmäksi? Carbo ym. toteavat, että osalle oppilaista ryhmässä työskentely voi olla niin haastavaa, että se vaikeuttaa helppojenkin asioiden omaksumista. Tämä tilanne saattaa johtaa virheellisesti käsitykseen siitä, että oppilas ei halua työskennellä toisten kanssa tai jää ryhmässä passiiviseksi jäseneksi. Usein tällaiset oppijat vaativat erityiseen paljon henkilökohtaista tukea oppimiseensa.

Fysiologisten elementtien tarkastelu kohdistaa huomion yksilön fysiologisiin työskentelytapoihin ja aistikanavin saatuun informaatioon: kokeeko yksilö tiedonomaksumisensa hallinnoivaksi kanavaksi esimerkiksi visuaalisesti aistitun tiedon vai kokeeko hän oppivansa erityisesti kuulokanavan kautta? Entäpä, edistävätkö esim. liikkuminen tai napostelu hänen työskentelyään tai minkä vuorokauden ajan hän kokee parhaimmaksi ajaksi ottaa haltuun uusia asioita?

Mielenkiintoista on havaita, että fysiologinen elementti on elementeistä se, joka saattaa vaihdella iän myötä: yksilön kehitys etenee lapsuudessa aina kinesteettisestä (learning by doing) kohti taktillisuutta (kohteiden käsittely ja koskeminen), minkä jälkeen myöhäislapsuudessa visuaalisuus ja kuulemalla oppiminen valtaavat yhä suurempaa osaa oppimiskanavistamme. Kuitenkin, dominoiva oppimiskanava on kullakin yksilöllä yksilöllinen: joku kokee aikuisuudessa oppivansa paremmin esimerkiksi kinesteettisesti (kokemalla kehollinen kokemus) kuin auditiivisesti (kuulemalla). Tämä tosiasia muistuttaa eri aistikanavien huomioimisesta opetus- ja oppimistilanteissa.

Psykologisilla tekijöillä Dunn & Dunnin mallissa tarkoitetaan yksilön tapaa prosessoida tietoa – eteneekö hän mieluummin analyyttisesti pala palalta vai pyrkiikö hän saamaan mahdollisimman nopeasti holistisen (globaali) kokonaiskuvan opiskeltavasta asiasta tai käsiteltävästä tehtävästä? Psykologiseen taipumukseen liittyvät myös yksilön impulsiivisuus ja reflektiivisyys.

Yksilöiden välillä varioivia tapoja tarkastellessa on tärkeä huomata, että niiden voimakkuus vaihtelee yksilöiden välillä: toinen saattaa suosia keskittyessään hiljaisuutta, mutta sietää myös melua kun taas toisen sietokyky on huomattavasti rajoittuneempaa. Arkitilanteissa opimme sopeutumaan erilaisiin oppimis- ja työskentely-ympäristöihin, mutta se ei poissulje sitä, että itsellemme sopivimmassa ympäristössä keskittymisemme ja sen myötä oppimisemme olisi helpompaa. Mielenkiintoista on myös huomata kiinnostuksen ja motivaation vaikutus uuden asian sisäistämiseen: mikäli asia on kiinnostava tai sen ymmärtämiseen koetaan erityistä tarvetta, oppiminen on helpompaa, vaikka ympäristötekijät eivät suosisikaan yksilöllisiä taipumuksiamme.

Taustateorian pätevyyttä on arvioitu ja perusteltu yli 120 yliopiston tutkielmissa ja väitöskirjajulkaisuissa. Toisin kuin useimmat muut yksilölliseen oppimiseen perustuvat mallit, Dunn & Dunnin malli on validoitu maantieteellisistä, sosioekonomisista ja etnisistä tekijöistä riippumattomaksi. Mallia on myös arvostettu sen yksinkertaisuuden vuoksi -itseä arvioidaan suhteessa uuden oppimiseen ja keskittymiseen viittaaviin väittämiin hyvin yksinkertaisella tavalla pohtien väittämien sopivuutta itseen.  Dunn & Dunnin mallissa huomioidaan yksilön kokemukset, persoona ja havaintojen tekoon vaikuttavat tekijät.

Tunnistaessamme ja tunnustaessamme yksilöiden tavat työskennellä ja toimia keskittymistä vaativissa tilanteissa, mahdollistamme samalla työskentelyn ja oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Kohtaamisen Galleria® -lautapeli toimii keskustelun avaajana ja tarjoaa uusia näkökulmia ja työkaluja työskentelyn ja oppimisen tukemiseen.

Kohtaamisen Galleria® -lautapelin löydät osoitteesta. www.kohtaamisengalleria.fi



Powered by Powered by