Tulosta
Julkaistu , julkaisija

Dr. Colourin mysteeriä selvittämässä

Dr. Colourin mysteeriä selvittämässä

 

 

 

 

Voiko kielten oppiminen olla innostavaa? Entäpä jännittävää? Tänään testasimme, ja totesimme, että kyllä voi! Sukelsimme kielen oppimisen maailmaan Dr. Colourin mysteerin matkassa – ja eipä aikaakaan, kun huomasimme, että me kaikki, reilu neljäkymmentä ”sukeltajaa”, olimme täysin kielen lumoissa, täynnä iloa ja innostusta! Miksi? Siksi, että prosessi vei meidät mennessään ja syvensi osaamistamme askel askeleelta. Siksi, että prosessi oli oppilaslähtöinen – toiminnallinen ja hauskoista aihepiireistä lähtevä. Siksi, että oppimisen polku oli suunniteltu tarkasti ja se oli kokonaisuus – ei irrallisia pikkujippoja, vaan yhteneväisesti etenevä oppimisen polku, jonka opettaja voi opettaa koko kokonaisuutena tai pieniksi tuokioiksi pilkottuina osina ilman, että prosessi kärsii.

 

Dr. Colourin värimysteeriä aloimme selvittää tutustumalla värisanastoon laulaen ja leikkien. Kun olimme oppineet värisanaston alkeita, laitoimme sanat heti käyttöön hauska ”Show me something yellow” – leikin kautta. Huikeaa oli huomata, että leikki oli itsessään eriyttävä – he, joille värit olivat vielä vaikeita, saivat luvan kanssa katsoa muiden toimintaa, ottaa kieltä rauhassa haltuun, ja oppia toisten tukemana. Leikissä opiskelimme ihan huomaamattamme myös numeroita ykkösestä kymmeneen, OHOS!

 

Seuraavaksi kuulimme, että Dr. Colour on kadottanut passinsa johonkin lukuisista matkalaukuistaan, joiden koodinumerot joku oli mennyt sotkemaan! Oh Dear! Tähän tarvittiin meidän kaikkien osallistujien apua! Nyt opituista väreistä ja numeroista oli hyötyä, jotta pääsimme ratkomaan Dr. Colourin mysteeriä escape roomin hengessä. Ja voi sitä jännitystä ja iloa, mitä koimme, kun laukku laukulta, toinen toisiamme auttaen ja yhdessä ongelmia ratkaisten, löysimme viimein kadonneen passin!

 

Passi antoi meille pääsylipun pöllöjen värimaailmaan: tässä annoimme toisillemme värejä, joiden mukaan kukin väritti pöllönsä – enpä ollut ajatellutkaan, että väritystehtävä voi olla näin vuorovaikutteinen ja kielen opetusta syventävä! Värityskuva sai aivan uudenlaisen ulottuvuuden – kommunikatiivinen värityskuva!

 

Aivan prosessin lopuksi, aloimme purkaa vuorovaikutteisesti pöllöjemme värikoodeja. Jälleen numerot ja värit tulivat hyvin käyttöön ja juttelime asioista turvallisesti parin kanssa.

tutkimuskuvio

Prosessissa hujahti huomaamattamme reilu kolme tuntia! Prosessi olisi voitu pilkkoa pienempiinkin osiin, mutta huomattavaa oli se, että prosessi eteni ja syvensi oppimista koko ajan. Toinen huomattava piirre oli se, että huomaamattamme toimimme uudella kielellä hyvinkin nopeasti varsin luontevasti. Miksi näin? Siksi, että kielenoppimisenprosessi oli pohdittu niin tarkasti, että se syvensi jatkuvasti osaamistamme ja vei meitä kommunikoimaan turvallisesti ja tutusti sillä osaamisella, minkä olimme saavuttaneet!

 

No mitäpä siis mietin?

Pohdin sitä, että viime aikoina on kielten varhentamiskeskusteluissa puhuttu paljon siitä, kuinka tärkeää on oppia leikkien ja laulaen, oppilaslähtöisin menetelmin. Tärkeitä asioita molemmat, mutta kuinka varmistetaan se, että kielten opetuksesta ei tule vain puuhastelua, vaan että sillä on todellakin punainen lanka, joka oikeasti edistää kielen oppimista prosessimaisesti, osaamista syventäen? Ettei vain jäädä ainoastaan prosessin ykköstasolle, vaan edetään prosessissa sen jokainen askel, aina neljännelle tasolle saakka: 1) Aloitetaan uuden kieliaineksen syöttämisestä (input +1), 2) Edetään kielen käyttöönottoon eli operationaaliseen vaiheeseen, 3) Tarjotaan autenttisia kielenkäyttökonteksteja, joissa oikeasti kommunikoidaan uudella kielellä sekä 4) Syvennetään ja tuetaan muodostunutta sanavarastoa sekä laajennetaan sitä edelleen. 

 

Jotta kielen kehityksen prosessi etenee niin, että kielestä tulee oikeasti kommunikoinnin väline, on prosessin jokainen vaihe käytävä läpi – muutoin prosessi jää vajaaksi ja toiminta helposti puuhasteluksi, jossa ei ole punaista lankaa, tavoitteita. Tarvitaan siis leikkiä ja laulua, toistoa ja toimintaa, kommunikointia ja ongelmanratkaisua, vuorovaikutteisuutta ja iloa, asian käsittelyä monilla aisteilla ja yhteistoiminnallisesti, aivan kuten tänään koimme Dr. Colourin mysteerin parissa.

 

Dr. Colourin mysteerin parissa emme tänään kirjoittaneet mitään. Joku saattaisi ihmetellä, voiko oppimisprosessi edetä siitä huolimatta? Tämähän on varsin päinvastaista perinteistä kielen oppimista ajatellen! Kielen varhentamiseen liittyvä tutkimusperustaisuus puhuu kuitenkin juuri tämän toiminnallisen prosessin puolesta, jossa kirjoittamisen sija on hyvin vähäinen. Aivotutkija Minna Huotilaisen sanoin: ”En lähtisi uudella kielellä kirjoittamaan, vaan nimenomaan puhumaan, leikkimään ja laulamaan, altistamaan ja syventämään”. 

 

The Early Bird gets the Word®! 

 

ps. Ei lintukaan kirjoittamalla lentämään opi – se tarvitsee riittävästi lähtötason taitoja (input +1), sitten se harjoittelee pesän lähettyvillä, nousee siivilleen ja kohoaa lentoon. Näkee maailmaa ja maisemia. Erilaisia oppimaisemia.



Powered by Powered by