Tulosta

Blogi


Kohtaamisen Galleria® -blogissa opettaja kohtaa opettajan arjen kohtaamisten keskellä. Jokaisen opettajan päivä on täynnä ainutlaatuisia ja arvokkaista kohtaamisia, joista osa jää muistoihin ikimuistoisina. Näitä arjen kohtaamisia haluamme jakaa tässä blogissa juuri Sinun kanssasi. Olet lämpimästi tervetullut Kohtaamisen Galleria® -blogin kirjoittajaksi -laita viestiä Kohtaamisen Gallerian Facebookissa ja jaa arjen kohtaamisesi lukijoiden kanssa.

Julkaistu , julkaisija

Kohtaamisen Galleriassa: tunnistatko -tunnustatko?

Opet Kohtaamisen Galleria® -lautapelin äärelläJoko Sinun koulussasi pelataan Kohtaamisen Galleria® -lautapeliä?

Kullakin ihmisellä on yksilöllinen tapansa lähestyä, prosessoida ja ottaa haltuun uusia asioita. Keskeistä on oppia tunnistamaan omaa oppimista edistävät tekijät ja tunnistaa erilaisia tapoja oppia, sillä parhaimmillaan yksilöllisyyden huomioiminen työskentely-ympäristössä ja työskentelytavoissa mahdollistaa parempiin työskentely- ja oppimistuloksiin pääsemisen. Samaan tulokseen on tultu myös monissa tutkimuksissa, joissa erilaiset testit ja pätevyystilastot osoittavat, että yksilöllisten oppimistapojen huomioiminen oppimistilanteissa johtaa pääsääntöisesti parempiin oppimistuloksiin.

Yksilöllinen lähestymistapa perustuu yksilön pyrkimykseen käyttää uusien asioiden haltuunotossa itselle luontevia tapoja toimia ja lähestyä asioita omien vahvuuksiensa näkökulmista. Kyse on siis sekä persoonallisuuteen että miellyttävyyteen perustuvasta tavasta vastaanottaa uutta tietoa.

Kohtaamisen galleria® –lautapelissä ryhmä pelaajia tutustuu sekä itseensä että toisiinsa yksilöllisten ominaisuuksien näkökulmasta. Tavoitteena on tunnistaa ja nähdä, mitkä eri tekijät vaikuttavat ja tukevat  kunkin pelaajan tapaa toimia keskittymistä vaativissa työskentely- ja oppimistilanteissa Tavoitteena on myös pohtia sitä, kuinka työskentelytila tai oppimisympäristö suunnitellaan siten, että se voi tukea mahdollisimman erilaisia tapoja työskennellä ja oppia.

Keskeistä on huomioida, että toisen yksilöllinen lähestymistapa ei ole ”parempi” tai ”huonompi” kuin toisen, se on vain erilainen. Erityisen tärkeiksi yksilöllisten tapojen tukeminen nousee niissä tilanteissa, joissa yksilön tulee keskittyä tarkasti, hän ottaa haltuun uutta tietoa tai hän pyrkii ymmärtämään, muistamaan ja yhdistämään tietokokonaisuuksia. Yksilölliset tavat toimia nousevat esiin myös tarkasteltaessa kysymyksiä missä, milloin, miten ja kenen kanssa opiskelet ja koet oppivasi parhaiten? Uuden asian oppimisessa yksilöt saattavat hyötyä hyvinkin erilaisista asioista: toiselle esimerkiksi kirkas valaistus ja hiljaisuus on keskittymisen kannalta äärimmäisen tärkeää, kun taas toinen keskittyy parhaiten hämärässä huoneessa musiikin soidessa taustalla.  Tätä oppimistyyli yksinkertaisuudessaan tarkoittaa: erilaisten yksilöiden erilaisia tapoja oppia samoja asioita.

Kohtaamisen galleria® -lautapelissä pääasiallisena taustateoriana toimii 1970 –luvulla alkunsa saanut Rita Dunnin & Ken Dunnin teoria yksilöllisistä tavoista toimia ja työskennellä. Tämä teoria sisältää viisi pääelementtiä, jotka pelissä on huomioitu värikoodein: ympäristötekijät (keltainen), emotionaaliset tekijät (vihreä), sosiaaliset tekijät (sininen), fysiologiset tekijät (vaaleanpunainen) sekä psykologiset tekijät (oranssi). Nämä elementit, yksilöstä riippuen, joko estävät tai edistävät tietojen ja taitojen vastaanottamista, säilömistä ja käyttämistä keskittymistä vaativissa oppimistilanteissa. Dunn & Dunn -teorian mukaan yksilöt opiskelevat aina tietyssä ympäristössä, jossa on läsnä erilaisia ärsykkeitä. Yksilöt reagoivat näihin ärsykkeisiin luonteenomaisesti, millä on keskeinen vaikutus oppimisen edistämiseen tai estämiseen.

Carbo, Dunn & Dunn (1986) avaavat Dunn & Dunnin mallin viiden eri elementin sisältöjä seuraavalla tavalla:

Ympäristötekijät tarkastelevat ympäröivän tilan, kuten valaistuksen, äänien, lämpötilan ja tilaan valittujen huonekalujen vaikutuksia yksilön kokemiseen. Ympäristöön liittyviä reaktioita pidetään pääosin synnynnäisinä.

Emotionaaliset tekijät kohdistavat huomion yksilön motivaatioon, työn etenemiseen ja edistämiseen sekä vastuunkantoon liittyviin toimintatapoihin. Henkilökohtaisten emootioiden syntyyn vaikuttavat keskeisesti yksilön toimintaympäristöön liittyvät tekijät.

Sosiaalisilla tekijöillä tarkoitetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen tuomia tekijöitä osana yksilön työskentelyä ja uuden oppimista – helpottaako esimerkiksi uuden oppimista asian käsittely yhdessä toisten kanssa vai koetaanko yksin opiskelu oppimisen kannalta mielekkäämmäksi? Carbo ym. toteavat, että osalle oppilaista ryhmässä työskentely voi olla niin haastavaa, että se vaikeuttaa helppojenkin asioiden omaksumista. Tämä tilanne saattaa johtaa virheellisesti käsitykseen siitä, että oppilas ei halua työskennellä toisten kanssa tai jää ryhmässä passiiviseksi jäseneksi. Usein tällaiset oppijat vaativat erityiseen paljon henkilökohtaista tukea oppimiseensa.

Fysiologisten elementtien tarkastelu kohdistaa huomion yksilön fysiologisiin työskentelytapoihin ja aistikanavin saatuun informaatioon: kokeeko yksilö tiedonomaksumisensa hallinnoivaksi kanavaksi esimerkiksi visuaalisesti aistitun tiedon vai kokeeko hän oppivansa erityisesti kuulokanavan kautta? Entäpä, edistävätkö esim. liikkuminen tai napostelu hänen työskentelyään tai minkä vuorokauden ajan hän kokee parhaimmaksi ajaksi ottaa haltuun uusia asioita?

Mielenkiintoista on havaita, että fysiologinen elementti on elementeistä se, joka saattaa vaihdella iän myötä: yksilön kehitys etenee lapsuudessa aina kinesteettisestä (learning by doing) kohti taktillisuutta (kohteiden käsittely ja koskeminen), minkä jälkeen myöhäislapsuudessa visuaalisuus ja kuulemalla oppiminen valtaavat yhä suurempaa osaa oppimiskanavistamme. Kuitenkin, dominoiva oppimiskanava on kullakin yksilöllä yksilöllinen: joku kokee aikuisuudessa oppivansa paremmin esimerkiksi kinesteettisesti (kokemalla kehollinen kokemus) kuin auditiivisesti (kuulemalla). Tämä tosiasia muistuttaa eri aistikanavien huomioimisesta opetus- ja oppimistilanteissa.

Psykologisilla tekijöillä Dunn & Dunnin mallissa tarkoitetaan yksilön tapaa prosessoida tietoa – eteneekö hän mieluummin analyyttisesti pala palalta vai pyrkiikö hän saamaan mahdollisimman nopeasti holistisen (globaali) kokonaiskuvan opiskeltavasta asiasta tai käsiteltävästä tehtävästä? Psykologiseen taipumukseen liittyvät myös yksilön impulsiivisuus ja reflektiivisyys.

Yksilöiden välillä varioivia tapoja tarkastellessa on tärkeä huomata, että niiden voimakkuus vaihtelee yksilöiden välillä: toinen saattaa suosia keskittyessään hiljaisuutta, mutta sietää myös melua kun taas toisen sietokyky on huomattavasti rajoittuneempaa. Arkitilanteissa opimme sopeutumaan erilaisiin oppimis- ja työskentely-ympäristöihin, mutta se ei poissulje sitä, että itsellemme sopivimmassa ympäristössä keskittymisemme ja sen myötä oppimisemme olisi helpompaa. Mielenkiintoista on myös huomata kiinnostuksen ja motivaation vaikutus uuden asian sisäistämiseen: mikäli asia on kiinnostava tai sen ymmärtämiseen koetaan erityistä tarvetta, oppiminen on helpompaa, vaikka ympäristötekijät eivät suosisikaan yksilöllisiä taipumuksiamme.

Taustateorian pätevyyttä on arvioitu ja perusteltu yli 120 yliopiston tutkielmissa ja väitöskirjajulkaisuissa. Toisin kuin useimmat muut yksilölliseen oppimiseen perustuvat mallit, Dunn & Dunnin malli on validoitu maantieteellisistä, sosioekonomisista ja etnisistä tekijöistä riippumattomaksi. Mallia on myös arvostettu sen yksinkertaisuuden vuoksi -itseä arvioidaan suhteessa uuden oppimiseen ja keskittymiseen viittaaviin väittämiin hyvin yksinkertaisella tavalla pohtien väittämien sopivuutta itseen.  Dunn & Dunnin mallissa huomioidaan yksilön kokemukset, persoona ja havaintojen tekoon vaikuttavat tekijät.

Tunnistaessamme ja tunnustaessamme yksilöiden tavat työskennellä ja toimia keskittymistä vaativissa tilanteissa, mahdollistamme samalla työskentelyn ja oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Kohtaamisen Galleria® -lautapeli toimii keskustelun avaajana ja tarjoaa uusia näkökulmia ja työkaluja työskentelyn ja oppimisen tukemiseen.

Kohtaamisen Galleria® -lautapelin löydät osoitteesta. www.kohtaamisengalleria.fi

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ajatuksia kohtaamisesta

2_2

Kohtaaminen on teko ja kohdata on teonsana. Näihin ajatuksiin havahduin pohtiessani tulevaa työ- ja kouluvuotta. Kohtaamista ei tapahdu, ellen tavoittele sitä. Oikea kohtaaminen on aktiivista. Aina. Kohtaaminen on sitä, kun yksilö on aidosti kiinnostunut toisesta. Kohtaamiseen liittyy se, että halutaan oikeasti tuntea toista taas ainakin hitusen enemmän. Kohtaaminen on välittämistä. Kohtaaminen on myös kunnioittamista ja luopumista – etenkin silloin, kun kohdattavien ajatukset kohtaavat ristiriitaisuuden rajalla. Hyväksynkö? Ohjaanko? Muutunko? Muutanko? Kuinka ohjaan lennon suuntaa oikeaan katkaisematta siipiä?

Opettajana olen sen aarteen vartija, jota lapseksi kutsutaan. Kuinka osaan vaalia sitä oikein?

Miksi kohtaaminen ja yksilöllisyys sitten ovat niin tärkeitä, että niiden eteen tulisi nähdä vaivaa?

On selvää, että kukin ihminen on yksilö. Kahta samanlaista tapaa toimia tai ajatella ei ole. Emme ole toistemme kopioita - onneksi! Tai niin ainakin periaatteessa ajattelemme: arvostamme yksilöllisyyttä itsessämme ja toisissamme, mutta silti usein kohtaamme sen tosiasian, että petymme toinen toisiimme ja toistemme tapaan ajatella ja toimia, vaikka periaatteessa arvostammekin yksilöllisiä tapoja. Kuulostaako ristiriitaiselta? Tätä tuottaa yksilöllisyys! Sen tiedostaminen, että olemme yksilöitä ja toimimme yksilöllisesti eri tilanteissa, on äärimmäisen tärkeää, jotta osaamme kunnioittaa toinen toisiamme ja ymmärrämme toistemme tapoja ja niiden lähtökohtia. Toimintaamme toki ohjaavat yhdessä sovitut säännöt ja normit, mutta niiden puitteissa toimimme yksilöllisesti. Mikäli arvostamme sitä, ja jopa rohkaisemme yksilöllisiin tapoihin ajatella ja etsiä ratkaisuja haasteisiin, usein opimme paremmin, sillä käytämme niitä keinoja, jotka ovat meille yksilöinä parhaita tapoja oppia ja näyttää osaamistamme; sovellamme, analysoimme, arvioimme ja pyrimme luomaan uudenlaisia malleja toimia.

Jokaisella ihmisellä on valtava määrä yksilöllistä potentiaalia. Kysymys kuuluukin: kuinka hyvin onnistumme hyödyntämään sitä itsessämme ja toisissamme? Itsenkin tasolla se voi olla haastavaa, ellemme oikeasti perehdy siihen, mitkä ovat meille luontaisia tapoja toimia ja oppia. Toisen yksilöllisyyden ymmärtämiseen taas tarvitaan aitoa kohtaamista. Toisen yksilöllisyyden ja yksilöllisten toimintatapojen ymmärtäminen auttaa oppimaan oppimisessa ja oppimaan oppimisen opettamisessa. Ja sehän meillä opettajilla on yksi tärkeimmistä tavoitteista – auttaa oppilasta oppimaan! Se ei olekaan mikään pieni tavoite! Mutta kuinka suuri palkinto onkaan, kun voi nähdä oppimisen iloa ja intoa!

Tiedämme tiedon rakentumisesta sen, että uudet ja haastavat asiat on helpompi oppia kun ne sidotaan ennestään tuttuihin asioihin, oman arkipäivän lähtökohtiin. Siinäkin on kyse yksilöllisyydestä! Kun löydämme oppilaalle opeteltavasta asiasta sellaisia esimerkkejä, jotka koskevat hänelle tuttuja aihealueita, kiinnostuksen kohteita ja tapoja työskennellä, rakennamme siltaa aiemmin opitun ja uuden opittavan välille. Itselle ominaiset tavat uuden oppimisessa myös madaltavat oppimisen kynnystä - ei se niin vaikeaa ollutkaan!

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainitaan 213 kertaa yksilö -alkuinen sana. Sekin viittaa siihen, että yksilöllisyys on todella tärkeä asia, joka tulee huomioida myös oppimisessa ja oppimiseen virittävien tehtävien ja ympäristöjen järjestämisessä. Itse asiassa -on mielenkiintoista ajatella, että maailma on täynnä erilaisia hyviä oppimisympäristöjä ja tehtäviä, mutta kaikkien lähtökohta on sama – kohtaaminen.

Kohtaaminen avaa ymmärrykseni toisen tarpeille. Yhä useammin herään pohtimaan sitä, mitä oikeastaan tiedän oppilaistani? Tiedänkö esimerkiksi sen, kuka kaipaa oppimiseensa hiljaisuutta ja rauhaa tai kenelle taas ympäristön hiljaisuus on haaste? Kuka liikehtii oppiessaan, ja kuinka sen mahdollistan? Kuka varmistelee tai kaipaa keskustelukumppania oppimisensa tueksi? Mikä aistikanava kaipaa erityistä huomioimista kunkin opetuksessa – ja kuinka tämän kaiken huomioin?

Palatakseni alkuun: Kohtaaminen on teko ja kohdata on teonsana. Kuinka päätän tänä syksynä oppia tuntemaan oppilaitani paremmin ja järjestää tilanteita, tehtäviä ja ympäristöjä, joissa he kokevat tulevansa huomioiduiksi ja kohdatuiksi omien kiinnostustensa ja oppimistapojensa puitteissa? Mitä teen konkreettisesti sen lisäksi, että keskustelen ja olen läsnä? Kuinka päivitän opettajuuteni työkalupakkia ja tutustun oppilaisiini monipuolisesti jo heti ihan alussa?

OpenBuJo_174_

Tänä vuonna aion päivittää työkalupakkini Open BuJo® -kalenterilla. Aion antaa oppilailleni aikaa kertoa itsestään ja itselle tärkeistä asioista. Open BuJossa® jokaiselle oppilaalle on omistettu oma aukeama, jonka täyttämiseen sain valmiit ohjeet ja materiaalit Bujon mukana! Aion aloittaa tutkimusmatkani oppilaisiin vuorovaikutteisen ja toiminnallisen Ominaisuuteni© –pelin kautta, josta innostuin kovasti!  Profiloimme siinä yhdessä oppimistamme ja keskittymistämme helpottavia tekijöitä. Sitten annan jokaiselle aikaa täyttää omaa BuJo -aukeamaansa. Myöhemmin jatkan tutkimusmatkaani ja syvennän kunkin oppilaan oppimisprofiilia Open Bujo® -materiaalien avulla. Syksyn ensimmäisessä vanhempainillassa aion käydä vanhempainiltaan tarkoitetun BuJo -materiaalin läpi (sen sain myöskin täysin valmiina!) ja pyydän myös aikuisia pohtimaan ja profiloimaan lapsiaan bujoilun merkeissä. Uskon, että siitä tulee antoisa hetki meille kaikille ja minä saan opettajana oppia myös vanhempien näkökulmasta oppilaistani uusia asioita. Ehkä vanhemmatkin oppivat samalla jotain uutta lapsistaan ja tavastani työskennellä aidon kohtaamisen eteen.

Näiden pohjalta se suunnittelu sitten alkaakin: oppilaita innostavien aihepiirien etsiminen, erilaisten oppimistyylien ja -tapojen huomioiminen, kiinnostuskohteiden näkeminen ja niin edelleen. Palaset ovat valmiina – nyt kokoan ne vain hyväksi kokonaisuudeksi. Itse asiassa, ensimmäinen ilmiömme oppilaiden kanssa on bujoilu ylipäänsä – kohtaaminen, kunnioitus ja arvostus. Lähdemme oppilaslähtöisesti. Saattaa olla, että aihe vie mennessään ja sen ympärille piirtyy koko syyslukukausi jollain tapaa.

Odotan kohtaamisiamme innolla!

Lue koko viesti
Powered by Powered by