Tulosta

Blogi


Kohtaamisen Galleria® -blogissa opettaja kohtaa opettajan arjen kohtaamisten keskellä. Jokaisen opettajan päivä on täynnä ainutlaatuisia ja arvokkaista kohtaamisia, joista osa jää muistoihin ikimuistoisina. Näitä arjen kohtaamisia haluamme jakaa tässä blogissa juuri Sinun kanssasi. Olet lämpimästi tervetullut Kohtaamisen Galleria® -blogin kirjoittajaksi -laita viestiä Kohtaamisen Gallerian Facebookissa ja jaa arjen kohtaamisesi lukijoiden kanssa.

Julkaistu , julkaisija

Ajatuksia kohtaamisesta

2_2

Kohtaaminen on teko ja kohdata on teonsana. Näihin ajatuksiin havahduin pohtiessani tulevaa työ- ja kouluvuotta. Kohtaamista ei tapahdu, ellen tavoittele sitä. Oikea kohtaaminen on aktiivista. Aina. Kohtaaminen on sitä, kun yksilö on aidosti kiinnostunut toisesta. Kohtaamiseen liittyy se, että halutaan oikeasti tuntea toista taas ainakin hitusen enemmän. Kohtaaminen on välittämistä. Kohtaaminen on myös kunnioittamista ja luopumista – etenkin silloin, kun kohdattavien ajatukset kohtaavat ristiriitaisuuden rajalla. Hyväksynkö? Ohjaanko? Muutunko? Muutanko? Kuinka ohjaan lennon suuntaa oikeaan katkaisematta siipiä?

Opettajana olen sen aarteen vartija, jota lapseksi kutsutaan. Kuinka osaan vaalia sitä oikein?

Miksi kohtaaminen ja yksilöllisyys sitten ovat niin tärkeitä, että niiden eteen tulisi nähdä vaivaa?

On selvää, että kukin ihminen on yksilö. Kahta samanlaista tapaa toimia tai ajatella ei ole. Emme ole toistemme kopioita - onneksi! Tai niin ainakin periaatteessa ajattelemme: arvostamme yksilöllisyyttä itsessämme ja toisissamme, mutta silti usein kohtaamme sen tosiasian, että petymme toinen toisiimme ja toistemme tapaan ajatella ja toimia, vaikka periaatteessa arvostammekin yksilöllisiä tapoja. Kuulostaako ristiriitaiselta? Tätä tuottaa yksilöllisyys! Sen tiedostaminen, että olemme yksilöitä ja toimimme yksilöllisesti eri tilanteissa, on äärimmäisen tärkeää, jotta osaamme kunnioittaa toinen toisiamme ja ymmärrämme toistemme tapoja ja niiden lähtökohtia. Toimintaamme toki ohjaavat yhdessä sovitut säännöt ja normit, mutta niiden puitteissa toimimme yksilöllisesti. Mikäli arvostamme sitä, ja jopa rohkaisemme yksilöllisiin tapoihin ajatella ja etsiä ratkaisuja haasteisiin, usein opimme paremmin, sillä käytämme niitä keinoja, jotka ovat meille yksilöinä parhaita tapoja oppia ja näyttää osaamistamme; sovellamme, analysoimme, arvioimme ja pyrimme luomaan uudenlaisia malleja toimia.

Jokaisella ihmisellä on valtava määrä yksilöllistä potentiaalia. Kysymys kuuluukin: kuinka hyvin onnistumme hyödyntämään sitä itsessämme ja toisissamme? Itsenkin tasolla se voi olla haastavaa, ellemme oikeasti perehdy siihen, mitkä ovat meille luontaisia tapoja toimia ja oppia. Toisen yksilöllisyyden ymmärtämiseen taas tarvitaan aitoa kohtaamista. Toisen yksilöllisyyden ja yksilöllisten toimintatapojen ymmärtäminen auttaa oppimaan oppimisessa ja oppimaan oppimisen opettamisessa. Ja sehän meillä opettajilla on yksi tärkeimmistä tavoitteista – auttaa oppilasta oppimaan! Se ei olekaan mikään pieni tavoite! Mutta kuinka suuri palkinto onkaan, kun voi nähdä oppimisen iloa ja intoa!

Tiedämme tiedon rakentumisesta sen, että uudet ja haastavat asiat on helpompi oppia kun ne sidotaan ennestään tuttuihin asioihin, oman arkipäivän lähtökohtiin. Siinäkin on kyse yksilöllisyydestä! Kun löydämme oppilaalle opeteltavasta asiasta sellaisia esimerkkejä, jotka koskevat hänelle tuttuja aihealueita, kiinnostuksen kohteita ja tapoja työskennellä, rakennamme siltaa aiemmin opitun ja uuden opittavan välille. Itselle ominaiset tavat uuden oppimisessa myös madaltavat oppimisen kynnystä - ei se niin vaikeaa ollutkaan!

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainitaan 213 kertaa yksilö -alkuinen sana. Sekin viittaa siihen, että yksilöllisyys on todella tärkeä asia, joka tulee huomioida myös oppimisessa ja oppimiseen virittävien tehtävien ja ympäristöjen järjestämisessä. Itse asiassa -on mielenkiintoista ajatella, että maailma on täynnä erilaisia hyviä oppimisympäristöjä ja tehtäviä, mutta kaikkien lähtökohta on sama – kohtaaminen.

Kohtaaminen avaa ymmärrykseni toisen tarpeille. Yhä useammin herään pohtimaan sitä, mitä oikeastaan tiedän oppilaistani? Tiedänkö esimerkiksi sen, kuka kaipaa oppimiseensa hiljaisuutta ja rauhaa tai kenelle taas ympäristön hiljaisuus on haaste? Kuka liikehtii oppiessaan, ja kuinka sen mahdollistan? Kuka varmistelee tai kaipaa keskustelukumppania oppimisensa tueksi? Mikä aistikanava kaipaa erityistä huomioimista kunkin opetuksessa – ja kuinka tämän kaiken huomioin?

Palatakseni alkuun: Kohtaaminen on teko ja kohdata on teonsana. Kuinka päätän tänä syksynä oppia tuntemaan oppilaitani paremmin ja järjestää tilanteita, tehtäviä ja ympäristöjä, joissa he kokevat tulevansa huomioiduiksi ja kohdatuiksi omien kiinnostustensa ja oppimistapojensa puitteissa? Mitä teen konkreettisesti sen lisäksi, että keskustelen ja olen läsnä? Kuinka päivitän opettajuuteni työkalupakkia ja tutustun oppilaisiini monipuolisesti jo heti ihan alussa?

OpenBuJo_174_

Tänä vuonna aion päivittää työkalupakkini Open BuJo® -kalenterilla. Aion antaa oppilailleni aikaa kertoa itsestään ja itselle tärkeistä asioista. Open BuJossa® jokaiselle oppilaalle on omistettu oma aukeama, jonka täyttämiseen sain valmiit ohjeet ja materiaalit Bujon mukana! Aion aloittaa tutkimusmatkani oppilaisiin vuorovaikutteisen ja toiminnallisen Ominaisuuteni© –pelin kautta, josta innostuin kovasti!  Profiloimme siinä yhdessä oppimistamme ja keskittymistämme helpottavia tekijöitä. Sitten annan jokaiselle aikaa täyttää omaa BuJo -aukeamaansa. Myöhemmin jatkan tutkimusmatkaani ja syvennän kunkin oppilaan oppimisprofiilia Open Bujo® -materiaalien avulla. Syksyn ensimmäisessä vanhempainillassa aion käydä vanhempainiltaan tarkoitetun BuJo -materiaalin läpi (sen sain myöskin täysin valmiina!) ja pyydän myös aikuisia pohtimaan ja profiloimaan lapsiaan bujoilun merkeissä. Uskon, että siitä tulee antoisa hetki meille kaikille ja minä saan opettajana oppia myös vanhempien näkökulmasta oppilaistani uusia asioita. Ehkä vanhemmatkin oppivat samalla jotain uutta lapsistaan ja tavastani työskennellä aidon kohtaamisen eteen.

Näiden pohjalta se suunnittelu sitten alkaakin: oppilaita innostavien aihepiirien etsiminen, erilaisten oppimistyylien ja -tapojen huomioiminen, kiinnostuskohteiden näkeminen ja niin edelleen. Palaset ovat valmiina – nyt kokoan ne vain hyväksi kokonaisuudeksi. Itse asiassa, ensimmäinen ilmiömme oppilaiden kanssa on bujoilu ylipäänsä – kohtaaminen, kunnioitus ja arvostus. Lähdemme oppilaslähtöisesti. Saattaa olla, että aihe vie mennessään ja sen ympärille piirtyy koko syyslukukausi jollain tapaa.

Odotan kohtaamisiamme innolla!

Lue koko viesti
Powered by Powered by